Vastauksia, lukiolaisten kysymyksiin, osa II

Tässä jatkoa eiliseen postaukseen:

Miksi valitsit kyseisen alan?

Sara: IT on kaikkialla. Ilman sitä ei oikein nykymaailmassa pärjätä, työllisyysnäkymät ovat erinomaiset ja suuntautuminen mahdollistaa valtavan paljon erilaisia uramahdollisuuksia. Oma pääaineeni kognitiotiede on tosi kiinnostavaa ja poikkitieellistä, sekä sopii tällaiselle pehmonörtille.

Maiju: Olen ihan pienestä lapsesta lähtien ollut kiinnostunut kielistä ja kirjallisuudesta. En oikein pysty kuvittelemaan, että tekisin työtä, joka ei jollain tapaa liittyisi kyseisiin aiheisiin. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työ kiinnostaa minua erityisesti vaihtelevan työkuvan ja sen ihmisläheisyyden vuoksi. Uskon myös, että äidinkielen opettajille riittää työtä tulevaisuudessakin.

Ovatko opinnot vastanneet odotuksianne? Onko opiskelu ollut mielenkiintoista?

Sara: Jotkut asiat ovat olleet tosi helppoja ja jotkut vastaavasti tosi vaikeita. Opiskeluja aloittaessani en tiennyt oikeastaan yhtään, mihin soppaan olen lusikkaani työntämässä. Etenkin kognitiotiede on niin mielenkiintoista, etten usein edes huomaa käyttäneeni yhtäkkiä viittä tuntia johonkin yhteen asiaan.

Maiju: Itse ajattelin ennen yliopistoon tuloa, että joudun olemaan koko ajan nenä kiinni kirjassa eikä minulla olisi muuta elämää kuin opiskelu. Tämä osoittautui turhaksi ennakkoluuloksi, sillä olen kyllä löytänyt yliopistossa aikaa vapaa-ajalle ja harrastuksille, jopa enemmän kuin lukiossa. Suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelu on lisäksi ollut sen verran mielenkiintoista, ettei opiskelu ole missään vaiheessa tuntunut pakkopullalta. Yliopistossa opiskelija voi syventyä haluamiinsa asioihin, mikä tuo lisää motivaatiota opiskeluun.

Onko opiskelu helpompaa/haastavampaa kuin ajattelit?

Olemme molemmat sitä mieltä, että yliopistossa opiskelu on paljon helpompaa, kuin etukäteen oletimme. Kun oma ala tuntuu kiinnostavalta, opiskelu ei aiheuta hampaiden kiristystä tai päänsärkyä ja kurssit on mahdollista päästä läpi hyvillä arvosanoilla. Kukaan ei yliopistossa oleta, että osaat kaiken jo etukäteen.

Mikä on parasta opiskelussa?

Akateeminen vapaus. eli vapaus valita, mitä, miten ja milloin opiskelee, itsensä sivistäminen, kansainväliseen tiedeyhteisöön kuuluminen, opiskelukaverit, rento opiskelijaelämä sekä opiskelija-alennukset. On myös ihanaa, ettei kaikkina aamuina (= suurimpana osana aamuista) tarvitse herätä ennen auringonnousua.

Pääseekö opintojen jälkeen helposti alan töihin?

IT-alalla ja suomen kielen opetuspuolella työllisyysnäkymät ovat hyvät. Töitä voi usein tehdä jo opiskelujen ohessa.

Miten korkeakouluopinnot eroavat lukio-opinnoista?

Vapautta ja vastuuta on enemmän. Siihen, mitä opiskelee ja mihin asioihin haluaa syventyä, voi vaikuttaa enemmän. Yliopistossa jatketaan teorialinjalla, mutta yliopistossa on myös paljon projektiluontoisia opintoja, joissa pääsee toteuttamaan itseään enemmän.

Miten ruokailu tapahtuu korkeakoulussa?

Tämä on hyvin tärkeä kysymys! KELA tarjoaa korkeakouluopiskelijoille ateriatukea, minkä vuoksi lounas opiskelijaravintolassa maksaa opiskelijakortilla noin 2,60 €. Yliopiston kampusalueella on monia hyviä opiskelijaravintoloita, joissa voi käydä päiväsaikaan myös viikonloppuisin syömässä. Ruokailu tapahtuu muuten samalla tavalla kuin lukiossa, mutta lopuksi maksetaan ateria.

Vastauksia lukiolaisten kysymyksiin, osa I

Olemme tehneet opiskelijalähettiläs-Saran kanssa muutaman vierailun Äänekosken lukiolle. Lukion abit jättivät meille lukuisia kysymyksiä yliopisto-opiskelusta, joihin vastaamme nyt blogeissamme. Tässä tulee ensimmäinen osa vastauksista, huomenna seuraa toinen osa.

Onko opiskelu maksullista?

Suomessa opiskelu on ilmaista eli lukukausimaksuja ei ole. Jokaisen lukuvuoden alussa täytyy kuitenkin maksaa ylioppilaskunnan jäsenmaksu, noin 100€, jotta saa opinto-oikeuden. Samalla rahalla saa myös terveydenhuoltopalvelut ja alennuksia esimerkiksi matkustaessa junalla tai bussilla.

Oppimateriaalit, eli muistiinpanovälineet, kansiot, luentolehtiöt ynnä muut sekä kirjat ja luentomonisteet, jotka tahtoo itselleen, täytyy ostaa. Lähes kaikki kirjat löytyvät kuitenkin myös kirjastosta.

Pärjääkö opintotuella? Mihin rahat riittää ja mihin sitä menee?

Opintotuella eläminen on mahdollista mutta vaatii aika suunnitelmallista rahankäyttöä. Suuri osa tuesta menee asumiseen ja syömiseen. Sara on kirjoittanut opiskelijan kokonaisvaltaiseen selviytymisoppaaseen postauksen rahankäytöstä.

Onko opiskelija-asuntojen löytäminen vaikeaa?

Pääsääntöisesti kaikille löytyy asunto Jyväskylästä. Kesällä on kuitenkin enemmän asunnonhakijoita, joten kannattaa olla nopea asunnonhaussa eli lähettää hakemus heti, kun saa tiedon opiskelupaikasta. Kortepohjan ylioppilaskylä ja KOAS tarjoavat edullisia opiskelijakämppiä. Ensimmäinen asunto ei tule olemaan yksiö, ellei hanki sitä yksityiseltä, mikä on tosi paljon kalliimpaa.

Kuinka aikaavievää korkeakouluopiskelu on?

Riippuu todella paljon opiskelijasta, periodista, kursseista ja oikeastaan kaikesta. Omaan etenemistahtiinsa voi itse vaikuttaa ja opinnot suunnitella omien aikataulujen mukaan. Kannattaa kuitenkin pitää huolta, että vuoden aikana kertyy riittävä määrä opintosuorituksia.

Opiskelu on työtä siinä missä muukin työ, joten siihen pitää varata aikaa. Lähtökohta yliopistokoulutuksessa on se, että opinnot tehdään täysipäiväisesti.

Onko töiden teko mahdollista opiskelun ohella?

Työnteko on mahdollista, kukaan ei kysele miksi luento jäi väliin. Kuitenkin on syytä pohtia, kannattaako työnteko opiskelun ohella. Jos työ vie liikaa aikaa opiskelulta, opinnot todennäköisesti hidastuvat ja valmistuminen viivästyy. Vapaa-aika on myös tärkeää, jotta jaksaa. Liian suuret tulot aiheuttavat opintotuen takaisinperinnän.

Minkälainen olisi normaali työ/koulupäiväsi?

Päivät vaihtelevat hurjasti, harvoin on ihan samanlaisia päiviä. Kannattaa blogiemme kautta tutustua tarkemmin, mitä kaikkea opiskeluumme kuuluu.

Onko vapaa-aikaa (tai omaa aikaa) ollenkaan?

Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon opiskelu vie aikaa. Itse pyrimme suorittamaan opiskelujutut päivän aikana, jotta iltalla jää aikaa muille puuhille. Joskus tästä joutuu joustamaan, ja toisaalta jotkut päivät ovat kevyempiä. Opiskeluaikana vapaa-aikaa on todennäköisesti enemmän kuin myöhemmin työelämässä.

Kumpi vie enemmän aikaa, amk- vai yliopisto-opiskelu?

Riippuu siitä, mitä alaa opiskelee ja kuinka perusteellinen opiskelija itse on. Amkissa on enemmän kontaktiopetusta ja läsnäolopakkoa, mutta itsenäistä opiskelua ei ole välttämättä niin paljoa. On olemassa myös yliopistoaloja, joissa opiskelu on valmiiksi täysin aikataulutettua (esimerkiksi lääkis). Joillakin aloilla taas lähes kaikki tehdään itsenäisesti tenttimällä ja esseillä. Kun löytää oman alansa, ei opiskelu tunnu edes aikaavievältä, koska aiheet ovat niin kiinnostavia.

Mistä tietää kumman valitsee, amk vai yliopisto?

Ennen koulutuspaikan hakemista kannattaa pohtia näitä kysymyksiä: Mitä haluaa opiskella? Haluaako opiskella suoraan ammattiin vai jonkun alan asiantuntijaksi? Pystyykö opiskelemaan itsenäisesti vai kokeeko olonsa mukavammaksi, kun suurin osa opinnoista on suunniteltu etukäteen? Haluaako tehdä enemmän käytännöllistä vai teoreettista työtä?

Myös koulutusohjelmiin ja työllistymismahdollisuuksiin tutustuminen selkeyttää käsitystä siitä, mikä ala voisi olla itselle sopivin.

Marraskuu: opiskelua ja kotona möllöttämistä

Hei taas!

Tajusin juuri, etten ole pitkään aikaan päivitellyt omia kuulumiasiani tänne blogiin. Ei tässä toisaalta ole mitään kovin erikoista ehtinyt tapahtumaankaan. :D Lähinnä olen vaan opiskellut, opiskellut ja opiskellut ja katsonut hömppäsarjoja tv:stä. Kyllähän sitä on tullut kutsuja kaikenlaisiin rientoihin ja hiukan olisi kiinnostanut uusien harrastustenkin aloittaminen, mutta mutta... Ei jotenkin tahdo enää kunto ja into riittää kaikkeen. Nyt viidennen vuoden opiskelijana arvostan eniten sitä, että pääsen kotiin ajoissa syömään ja nukkumaan.

"Koti on siellä, missä tv on."

No, se mummoutumispäivityksistä. Koska olen viime aikoina viihtynyt kirja ja kynä kädessä, niin pyhitän tämän blogipostauksen tämänhetkisille opinnoilleni. Minulla on tosiaan jo viides vuosi menossa, ja yritän suorittaa tämän vuoden aikana mahdollisimman paljon syventäviä opintoja. Syventävät opinnot ovat meillä vapaasti valittavissa eli olen voinut valita syventävät suomen kielen kurssit täysin oman mieleni mukaan. Ehkä sen vuoksi tulevien kurssien joukko näyttää niin kirjavalta: siihen mahtuu sanastontutkimusta, S2-tutkimusprojektikursseja, sosiolingvistikkaa, monta eri diskurssintutkimuskurssia, dialogista ja sosiokulttuurista kielen tutkimusta... Kunnianhimoisena tavoitteena on myös käydä siinä ohessa kolme venäjän kurssia.

Tällä hetkellä minua työllistää eniten sanastontutkimus. Teen ensinnäkin eräällä kurssilla pientutkimusta siitä, kuinka sanaston monipuolisuus kehittyy yläaste- ja lukioikäisillä S2-oppijoilla. Täytyy sanoa, että tunnen olevani tässä hyvin vieraalla maaperällä, sillä iso osa tutkimustyöstä on kulunut Exceliin naputtelun ja prosenttilukujen laskemisen parissa. Alla oleva kuva havainnollistaa, mistä oikein on kysymys. Tämän projektikurssin lisäksi suoritan myös itseopiskeluna sanaston ja fraseologian kurssin. Tiedossa 400 sivun kirjallisuuskatsaus ja 15 sivun essee, joten pitäisi pikku hiljaa aktivoitua tämänkin asian suhteen.

Kaiken tämän Excel-työskentelyn ja lukemisen vastapainoksi minulla on onneksi myös Kulttuuria kielenopetukseen -kurssi, joka on varmasti yksi mielenkiintoisimmista kielen kursseista yliopistossa. Kurssilla on tarkoituksena pohtia, miten musiikkia, sarjakuvia, elokuvia, pelejä yms. voi hyödyntää opetuskäytössä, ja suunnitella lopuksi kurssin teemaan sopiva opetuskokonaisuus. Tähän mennessä olemme kurssin luennoilla muun muassa tehneet musatietovisoja, lukeneet sarjakuvia ja katsoneet venäläisiä tv-mainoksia, eli kovin ryppyotsaista hommaa tämä kielten opiskelu ei ole. Lopputyön aihe on allekirjoittaneelta vielä vähän hukassa, mutta voi olla, että päädyn hakemaan inspiraatiota tästä:

Ehkä kiinnostavinta tänä syksynä on kuitenkin ollut venäjän opiskelu, jonka aloitin uudelleen parin vuoden tauon jälkeen. Jotenkin ihanaa opiskella pitkästä aikaa uutta kieltä, joka vääntää kielen solmulle ja saa aivot raksuttamaan tuplatempolla. Jos joku päivä opin täydellisesti venäjän takavokaalin ja s-äänteet, niin se ois oikein harashoo! Russian Today -sivustolta löytyy muuten uutinen (26.10.2014) siitä, kuinka kielten opiskelu vaikuttaa aivoihin samalla tavalla kuin suklaa ja seksi. Tälle mun venäjäintoilulle näyttäisi siis löytyvän hyvin luonnollinen syy...

Uusin löytöni tänä syksynä: venäjänkieliset versiot t.A.T.u.:n biiseistä.

Vielä noin kuukausi opintoja jäljellä, ja sitten alkaa joululoma. Pitäisi sitä ennen miettiä vielä jotain gradun aihettakin, ettei pää löisi ihan tyhjää kevään graduseminaarissa. Isosta G:stä sitten lisää juttua myöhemmin, kun olen asian suhteen vähän viisaampi.

Blogihaaste: Viisi rakkainta paikkaa Jyväskylässä

Haastoin itseni ja muut opiskelijalähettiläät kertomaan viisi tärkeintä tai rakkainta paikkaa Jyväskylästä. Tässä oma Top 5 -listani:

Kortepohjan ylioppilaskylä: opiskelija-arkea parhaimmillaan

Kortepohjan ylioppilaskylällä on iso rooli elämässäni, sillä asuin siellä ensimmäiset neljä yliopistovuottani. Aluksi majailin kolmen hengen solukämpässä, kunnes sitten parin vuoden päästä muutin yksiöön. Tältä ajalta on jäänyt mieleen monia hauskoja ja ei-niin-hauskoja muistoja: yömyöhäiset keskustelut kämppisten kanssa, bileitä 20 hengen yksiöissä, yksin asumisen ilo ja vapaus, musiikkia jumputtavat sekopäiset naapurit, kärähtäneen ruoan haju käytävillä, yksiön sinapinkeltaiset kaapit ja vetoisa ikkuna... Sanotaanko näin, että näihin vuosiin mahtuu paljon naurua mutta myös paljon tuskan hikeä ja hampaiden kiristelyä.

Nykyään en enää asu ylioppilaskylän opiskelijakämpässä vaan tilavassa yksiössä erään kivan herrasmiehen kanssa. Kovin kauaksi en kuitenkaan jaksanut muuttaa, sillä postinumero on pysynyt samana. :D

Marraskuinen näkymä Kortepohjan ylioppilaskylästä. Etualalla näkyy Kortepohjan historiallinen Rentukka-baari.

Yliopiston pääkirjasto: kampuksen monitoimitalo

Mitä ikinä elämässäni etsinkään, löydän sen todennäköisimmin yliopiston kirjastosta. Sen lisäksi, että kirjasto on täynnä iki-ihanaisia kirjoja ja tietokoneita, sieltä löytyy myös lounasravintola, kahvila ja ryhmätyötiloja - eli oikeastaan kaikki, mitä toimivaan opiskelija-arkeen tarvitaan. Viime aikoina olen kuitenkin ollut eniten innoissani kirjaston lepohuoneesta. Se on pieni, sängyllä varustettu huone, jossa voi käydä vetämässä päikkärit tai muuten vain pitää lepotauon kesken opiskelu-urakan. En tiedä, mikä taika lepohuoneessa on, mutta nukun siellä aina kuin tukki.

Kirjaston eri kerrokset näytillä.

Yliopistoliikunnan tilat: hyvän fiiliksen tuoja

Teen nyt tässä pienen paljastuksen: ennen kuin tulin yliopistoon, olin vannoutunut (koulu)liikunnan vihaaja ja myös melkoisen huonossa kunnossa. Jos joskus jaksoin juosta kahden puhelintolpan välin, pidin sitä jo suurena saavutuksena. Yliopistoliikunta tarjosi kuitenkin niin monta uutta ja eksoottisen kuuloista liikuntalajia, että jo pelkkä kokeilunhalu sai minut hakeutumaan ryhmäliikuntatunneille. Lopulta ryhmäliikunta vei sen verran mennessään, että kaikkein innokkaimpina kausina olen käynyt 1-2 jumpassa lähes joka arkipäivä. Yliopistoliikunnan tiloihin liittyykin monia hyviä muistoja siitä fiiliksestä, kun olen ylittänyt itseni ja ottanut luulot pois vanhalta ”en minä kuitenkaan 
osaa ” -minältä.

Yliopistoliikunnan liikuntavälinevarasto.

Vapaa-aikatila Lillukka: rakkain biletyspaikka

Lillukka on jokaisen juhlien järjestäjän unelma: tila, jonka voi vuokrata muutamalla kympillä omien opiskelijapippaloiden tai muiden rientojen pääpaikaksi. Ensimmäisen kerran tutustuin Lillukkaan fuksivuonna, kun uskaltauduin piipahtamaan siellä järjestetyissä toogabileissä. Sen jälkeen minua ovat johdattaneet Lillukkaan muun muassa kavereiden synttärit, kavereiden läksiäiset, ainejärjestön Runo & viini -illat sekä satunnaiset harrastuskokeilut. Lillukassa juhlat ovat yleensä astetta parempia, sillä siellä on enemmän tilaa (ja happea) kuin perusopiskelijakämpissä mutta intiimimpi tunnelma kuin baareissa.

Hassut hatut -bileet vuodelta 2013. Itse olin tässä vaiheessa iltaa ehtinyt jo hukata hattuni...

Jyväskylän kirpputorit: shoppailuterapiaa ja uusia ihastuksia

Jos joskus saisin viettää täysin kiireestä vapaan hemmottelupäivän, suuntaisin todennäköisesti ensimmäisenä kirppareille. Vanhojen tavaroiden penkominen ja vaatteiden sovittelu on oudon rentouttavaa ja tulee halvemmaksi kuin ”oikeissa” kaupoissa shoppailu. Kaiken lisäksi ihanien kirpparilöytöjen tekeminen vastaa parhaimmillaan ihastumisen tunnetta, joka saa koko loppupäivän näyttämään aurinkoisemmalta. Onnekseni Jyväskylästä löytyy monia hyviä kirppareita, joissa voi käydä ”terapoimassa” itseään. 

Kuva Suomen Punaisen Ristin kirpputorista, joka sijaitsee aivan yliopiston naapurissa.