Alkuun viikon "stating the obvious": syksy on nyt täällä. Sen huomaa paitsi sään koleudesta ja palelevista sormista myös siitä, kuinka kaikki yliopiston tilat ovat täyttyneet uuteen lukuvuoteen orientoituvista opiskelijoista. Tällä hetkellä väen paljous tarkoittaa itselleni lähinnä pidempiä lounasjonoja, mutta toisaalta se on myös merkki siitä, että yliopisto alkaa pikku hiljaa herätä eloon kesätauon jälkeen. Pääsee taas näkemään vanhoja opiskelijatuttuja sekä tarkastamaan yliopiston uutta harrastustarjontaa. :)
Syksyn uudet kuviot saavat kuitenkin toistaiseksi jäädä sivuun, sillä jatkan vielä hetken juttua kielikeskuksen työharjoittelusta, tällä kertaa elokuisen kesäkurssin osalta. Kyseessä on siis se sama kurssi, josta mainitsin viime blogipäivityksessä: http://maiju-jy.blogspot.fi/2014/08/hei-blogi-on-viettanyt-nyt-muutaman.html Kurssi päättyi viime viikolla, joten kokosin nyt tähän kurssiajan parhaita paloja. Ja koska sanottavaa on paljon ja tilaa vähän, päätin luottaa tässä tekstissä tavallista enemmän kuvallisen viestinnän voimaan. (Kiitokset muuten kuvista kurssilaisille ja kielikeskuksen sivarille!)
CIMOn suomalaisen nykykirjallisuuden kurssi
 |
Kuten otsikostakin käy ilmi, kyseessä on suomalaisen nykykirjallisuuden kurssi, jonka kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO ja Jyväskylän yliopiston kielikeskus järjestivät tänä vuonna yhdessä. Kurssi on suunnattu ulkomaalaisille suomen kielen pää- ja sivuaineopiskelijoille, ja sen tarkoituksena on sekä vahvistaa opiskelijoiden kielitaitoa että antaa heille mahdollisimman monipuolinen kuva Suomen nykykirjallisuudesta. Lisätietoa CIMOn kesäkursseista löydät esimerkiksi tästä mediatiedotteesta:
Tänä vuonna kirjallisuuden kurssille osallistui 16 opiskelijaa eri Euroopan maista, muun muassa Venäjältä, Tšekistä ja Liettuasta. Kaikkia opiskelijoita yhdistää se, että he ovat opiskelleet jo useamman vuoden suomea - ja osaavat sitä uskomattoman hyvin. Kurssin opettajina puolestaan ahkeroivat S2-opettaja Heidi ja kirjoitusviestinnän opettaja Elina (kuva alapuolella). Kurssiporukan voit nähdä koko komeudessaan ylläolevasta kuvasta.
 |
Mitäs kurssilla sitten tehtiin? No, luonnollisesti opiskeltiin paljon kirjallisuutta!
Kurssilla mm. kirjoitettiin luontorunoja...
...tehtiin paljon ryhmätöitä...
...pidettiin puhe-esityksiä...
...ja tavattiin useita mielenkiintoisia kirjallisuusalan ammattilaisia. Kurssin vieraana kävi esimerkiksi kirjailija Hannele Huovi, joka kertoi omasta urastaan kurssiporukalle ja jakoi lopuksi kaikille painokset Höyhenketju-kirjastaan. Tunsin itsekin lähes lapsenomaista riemua, kun sain Huovilta omistuskirjoituksen omaan kirjaani. :)
Toki kurssiin mahtui muutakin kuin pelkkää kirjallisuuden opiskelua. Kävimme esimerkiksi Saarijärven taidemuseolla katsomassa Samuli Heimosen taidenäyttelyä, joka vei ainakin allekirjoittaneen sydämen täysin mennessään. Parasta oli kuitenkin se, että saimme itse taiteilijan paikan päälle kertomaan omasta näyttelystään. Teokset avautuivat ihan eri tavalla sen jälkeen, kun kuulimme Samulilta luomistarinan niiden takana.
Kurssin ohjelmaan mahtui myös erilaisia luontoretkiä, kaupunkisuunnistusta, kahvilavierailuja ja kaikkea muuta mukavaa. Kurssi päättyi hienosti Päijänne-risteilyyn, jonka aikana kurssilaiset pääsivät käymään saunassa ja uimaan Päijänteen vesissä. Itse heittäydyin hyvin epäsuomalaiseksi ja tyydyin vain 10 minuutin saunakäyntiin.
 |
Lyhyesti sanottuna kurssi oli siis täynnä kaikkea mielenkiintoista ja mukavaa: hauskoja ja innostavia ihmisiä, uusia paikkoja ja tapahtumia, perehtymistä suomen kieleen ja kulttuuriin sekä rentoutumista luonnon äärellä. Toisinaan todella mietin, kuinka minulle maksetaan tästä vielä palkkaakin. ;D Toki kurssin aikana työpäivät olivat myös hyvin pitkiä ja kiireisiä, minkä vuoksi oma yksityiselämä hiljeni huomattavasti. Ei ole juurikaan liioiteltua sanoa, että kurssi oli elämäni elokuun viimeiset kolme viikkoa.
Tällä viikolla olenkin sitten saanut totutella elämään kurssin jälkeen. Töissä on kyllä nyt huomattavasti rauhallisempaa, mutta toisaalta myös kirjailijavierailuiden ja retkien määrä on pudonnut minimiin. :D Joinain päivinä myös toivoisin, että voisin tietokoneen sijaan pitää seuraa 16 hengen opiskelijaporukalle. Onneksi kurssilaisten kuulumisia voi aina seurata Facebookissa, missä yhteydenpito opiskelijoiden välillä näyttää yhä jatkuvan. FB-päivitysten perusteella myös Suomi ja suomen kieli ovat pysyneet kurssilaisten mielissä - ja hyvä niin!
Jos muuten haluat tietää enemmän kurssin tunnelmista ja kurssilaisten kielitaidosta, käy vilkaisemassa kurssin omaa blogia: http://villitjavapaat14.blogspot.fi/ Blogiteksteissä kurssilaiset esittelevät ja arvioivat omaa pientutkimustaan, jonka he tekivät kurssin lopputyönä. Tutkimusten aiheita ovat muun muassa Sofi Oksanen ilmiönä, suomalainen fanifiktio ja sateenkaariperheet suomalaisessa kirjallisuudessa. Päädyin itsekin ottamaan osaa erääseen tutkimukseen, sillä kaksi kurssilaista tarvitsi jotakuta puhumaan heidän kanssan yksinäisyyden ja kirjallisuuden välisestä suhteesta. Seuraavasta linkistä voitte tarkastaa, kuinka "laajasti tunnettu kurssisihteeri" huitoo innokkaasti käsiään ja tekee viiltävää analyysiä Tommy Tabermannin runosta: https://www.youtube.com/watch?v=ClOY0olZy0w.
***
Psst! Jos ennusmerkit pitävät paikkaansa, kielikeskukselle otetaan luultavasti S2-puolen työharjoittelija myös ensi vuonna. Kannattaa siis seurata tarkasti sähköpostia ja liittyä heti pikimmiten oman oppiaineen ja ainejärjestön sähköpostilistoille. (Sinne yleensä ilmestyvät tiedot uusista harjoittelupaikoista.) Kannattaa myös ryhtyä suorittamaan S2-opintoja heti ensimmäisinä opiskeluvuosina, mikäli vain kalenteriin jää sen verran tilaa. Siitä voi olla hyötyä myös muiden kesätyöpaikkojen tai vaikkapa sijaistöiden hakemisessa.
