Viimeistä viedään, opeopinnot!

Terveisiä täältä sairaspedin pohjalta! Muakin on näemmä alkanut vaivata tunnollisen työntekijän syndrooma, sillä sairastuin nyt tässä viikolla aivan järkyttävään flunssaan heti opiskelukiireiden hellitettyä. Aikaisemmin ei hirveästi olisikaan ehtinyt sairastaa, sillä viime viikot on kuluneet melko tehokkaasti mm. oppituntien suunnittelun ja rästitöiden tekemisen parissa.

Olen kohta loppusuoralla neljännen vuoteni eli ns. ”opeharkkavuoden” kanssa*. Tämän vuoden jälkeen minulla ei ole enää pakollisia kasvatustieteiden opintoja (= opeopintoja) vaan keskityn lähinnä suomen kielen syventäviin opintoihin ja gradun tekoon. Siirtymä gradun tekoon voi olla aika tuskallinen, sillä tämänvuotisiin opeopintoihin on kuulunut paljon ryhmätöiden tekoa ja käytännönläheistä työskentelyä, yksinäisen pänttäämisen sijaan. Vaikka välillä jatkuva ryhmätyöskentely, palavereissa istuminen, aikataulujen sopiminen yms. tuntuukin väsyttävältä,  alan kuitenkin kaivata opeopintojen ihmisläheisyyttä viimeistään sitten, kun tahkon kolmatta päivää jotain viisisataasivuista tutkimusopasta läpi pelkkä kynä ja luentolehtiö seuranani.

(*Olen lähes koko tämän vuoden opetusharjoittelussa, mistä tulee nimitys ”opeharkkavuosi”.)



Kielten opetus on siitä kivaa, että hyvää
opetusmateriaalia löytyy lähes kaikkialta!
Käytin tätä myynti-ilmoitusta esimerkkinä
eräässä S2-kurssin tehtävässä.

Ajattelin nyt koota lopun lähestymisen kunniaksi parhaita paloja kuluneista opeopinnoista:

 

1.       Opetusharjoittelu



Onkohan olemassa yhtään opeopiskelijaa, joka ei olisi innoissaan harjoittelusta? Harjoittelussa pääsee parhaiten näkemään, mitä opettajan työ on käytännössä: tehtävien laatimista, aikataulujen miettimistä, askartelemista, opetussuunnitelman selaamista, palavereissa istumista... Voin kertoa, että itse luokkaopetus on vain pieni osa opettajan arkea.

Itselläni on ollut harjoittelupaikkojen saannissa sen verran tuuria, että olen päässyt vetämään oppitunteja hyvin monenlaisille oppilaille. Syksyllä ehdin opettaa sekä yläasteella että lukiossa, kun taas nyt keväällä olen keskittynyt suomi toisena kielenä -opetukseen ja opettanut lähinnä ei-suomenkielisiä vaihto- ja tutkinto-opiskelijoita. Viikon kuluttua kuluttua alkaa jälleen uusi harjoittelu Kajaanin ammattiopistossa, jossa oppilaitani ovat metallityön ja media-alan opiskelijat. Näin moniin paikkoihin voi siis äikänopena päätyä töihin. :)

2.       Sekaryhmätyöskentely

”Sekaryhmätyöskentely” voi aluksi kuulostaa sanana hiukan epämääräiseltä, mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, että eri aineiden opeopiskelijat kerääntyvät yhteen ja pohtivat yhdessä opettajana olemisen ihanuutta ja kauheutta. Sekaryhmien tapaamiset ovat siis niitä eräitä harvoja hetkiä, kun humanistit, luonnontieteilijät, liikuntalaiset ja yhteiskuntatieteilijät kohtaavat toisensa saman pöydän ääressä ja tekevät yhteistyötä keskenään.

Sekaryhmätyöskentely on myös siitä erityinen työskentelymuoto, ettei se ole pelkästään hyödyllistä vaan myös hauskaa. Kun suurin osa ajasta kuluu lähinnä muiden suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoiden seurassa, on harvinaisen virkistävää päästä välillä kuulemaan, miten matematiikan opinnot sujuvat yliopistossa tai kuinka raskasta on liikunnan opettajaksi opiskeleminen. Parhaimmillaan sekaryhmissä muodostuu niin hyvä ryhmähenki, että sekaryhmätapaamiset tuntuvat enemmän leppoisilta juttelutuokioilta kavereiden kesken kuin varsinaiselta opiskelulta.

3.       Ryhmäkeskustelut

Sekaryhmätyöskentelyn lisäksi meillä on paljon ryhmäkeskusteluja myös äikän opeopiskelijoiden kesken. Meille on esimerkiksi varattu erikseen kalenteriin ns. ryhmäkuunteluaikoja, joiden aikana me keskustelemme omista ja muiden harkkojen pitämistä oppitunneista ja pohdimme muun muassa sitä, miten oppilaat voisi saada innostumaan kieliopista ja millä eri tavoilla asiatekstien kirjoittamista voisi harjoitella. Usein ryhmäkuunteluissa päädytään puhumaan kaikesta mahdollisesta äikän opetukseen liittyvästä, esimerkiksi uudesta opetussuunnitelmasta, äikän opettajien työllistymisestä tai vaikkapa SmartPodin käytöstä. Jos tällaisia ryhmäkeskusteluja ei olisi, monet mielessäni pyörineet kysymykset olisivat jääneet selvittämättä tai vaihtoehtoisesti olisin päätynyt ahdistelemaan niillä viattomia sivullisia.



Illanviettoa tämänvuotisen sekaryhmän kanssa. Joukkoon mahtuu mm. englannin,
matematiikan, historian ja tietysti myös meitä äikän opiskelijoita.

Opeopintoihin kuuluu toki paljon muutakin kuin pelkkää opetusharjoittelua ja ryhmissä keskustelemista, esimerkiksi ihan perinteistä luennoilla istumista ja kurssikirjojen lukemista. Henk.koht. en ole kuitenkaan niin innostunut kasvatustieteiden teoriapuolesta, että jaksaisin pelkästään sen avulla opeopinnot loppuun. Toki teorialla on oma arvonsa, mutta usein opettavaisimpia ovat silti ne hetket, kun leikkaan kiireessä pelikortteja seiskaluokan oppituntia varten tai taistelen tietotekniikan kanssa ennen oppitunnin alkua. Olen myös huomannut, että hyvä kahvitteluhetki toisen opeharkan kanssa vastaa parhaimmillaan yhden tenttikirjan lukemista. ;)

PS. Jos joku (aineen)opettajaopiskelija sattuu muuten lukemaan tätä blogia, ilmianna itsesi kommenttiosiossa ja kerro omia kokemuksiasi opeopinnoista. Tai jos vasta harkitset opettajaksi ryhtymistä, voit kysyä minulta mitä vain opeopintoihin liittyen. Yhdessä blogitekstissä on kuitenkin mahdollista näyttää vain pieni osa koko paketista.