Kuinka humanismi pelastaa maailman

Luin eilen Jyväskylän ylioppilaslehdestä Jylkkäristä mielenkiintoisen jutun, jossa kuvataan kahden kirjallisuuden opiskelijan ja fysiikan opiskelijan välistä ”luentovaihtoa” (”Luentovaihdossa järven toisella puolen”, 9.10.2014.). Luentovaihdossa kirjallisuuden opiskelijat kävivät vierailulla fysiikan luennolla ja fysiikan opiskelijat puolestaan kirjallisuuden luennolla, minkä jälkeen opiskelijat kokosivat yhdessä kokeilun herättämiä ajatuksia. Vaikka tekstissä on mielenkiintoisia poimintoja muun muassa eri opiskelijastereotypioista ja alojen välisistä eroista, kiinnitin silti jutussa erityishuomiota erääseen toiseen asiaan: luentovaihtoon osallistuneilla fysiikan opiskelijoilla ei tuntunut olevaan selkeää käsitystä siitä, mikä merkitys humanistisilla tieteillä on. Näin ainakin päättelin fysiikan opiskelijoiden seuraavista kommenteista:

"Onhan taide osa elämää, mutta se on ihmisen luomaa. Kysymykseen, miksi ihminen tekee taidetta, voi psykologia antaa vastauksen." 

"Arvostan humanistisia tieteitä ja pidän niitä tärkeinä, mutta mulle ei ole ilmeistä, miksi niitä tehdään." 

Otin nämä kommentit esille sen vuoksi, etten todellakaan usko kyseisten opiskelijoiden olevan yksin ajatustensa kanssa. Pohdin itsekin toisinaan opintojeni alussa, mitä konkreettista hyötyä esimerkiksi yksittäisten kielenpiirteiden tai taideteosten tutkimisesta on ja tulisiko maailma ilman humanistisia tieteitä toimeen. Pitkällisen pohdinnan perusteella olen päätynyt siihen, että kyllä, on siitä hyötyä ja ei, maailma ei tulisi toimeen ilman humanistisia tieteitä. Uskon, että ilman humanistisia tieteitä maapallo olisi huomattavasti sekavampi ja rauhattomampi paikka asua - ja ihmiset luultavasti paljon onnettomampia. 

Tämän oivalluksen ja Jylkkärin jutun innoittamana päätin koota tähän blogikirjoitukseen, mitä kaikkea Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa tutkitaan ja miten humanistiset tieteet ovat mukana parantamassa maailmaa. Teksti on siis suunnattu erityisesti heille, joille humanistiset tieteet ovat yksi suuri kysymysmerkki tai jotka tuskailevat oman "humanistisuutensa" kanssa. :)

Humanismi – kaikkien tiedonjanoisten kaveri

Ennen Jyväskylän humanistisen tiedekunnan esittelyä selvennän vielä, mitä humanistisilla tieteillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Määritelmä on nyt hiukan epätieteellisesti napattu Wikipediasta: ”Humanistiset tieteet ovat ryhmä tieteitä, joita yhdistää kiinnostus ihmisen toiminnan eri puoliin” (Wikipedia, tark. 24.10.2014) eli esimerkiksi kieleen, historiaan ja taiteeseen.  Toisin sanoen kaikki se, mitä ihmiset ovat joskus sanoneet tai tehneet, voivat päätyä humanistin tutkimuskohteeksi. Humanistisille tieteille on myös tyypillistä, ettei tietoa pyritä ensisijaisesti saamaan tarkkojen lukujen tai laskelmien muodossa, toisin kuin esimerkiksi luonnontieteissä. (Siitä kai johtuu myös se yleinen stereotypia, etteivät humanistit hallitse matematiikkaa...)

Jyväskylän yliopistossa humanistien näkemiseltä ei voi välttyä, sillä humanistisessa tiedekunnassa opiskelee noin 3750 opiskelijaa eli noin neljäsosa (!) kaikista yliopiston 15 000 opiskelijasta. Humanistinen tiedekunta onkin Jyväskylän yliopiston suurin tiedekunta. Tiedekuntaan kuuluu Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen lisäksi viisi laitosta, joissa voi opiskella muun muassa seuraavia aineita:

• Historian ja etnologian laitos: historia, etnologia
• Kielten laitos: englannin kieli, latinan kieli, romaaninen filologia (ranska), ruotsin kieli, saksan kieli, suomalainen viittomakieli, suomen kieli, venäjän kieli
• Musiikin laitos: musiikkitiede, musiikkikasvatus, musiikkiterapia
• Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos: kirjallisuus, taidehistoria, taidekasvatus, museologia
• Viestintätieteiden laitos: journalistiikka, kulttuurienvälinen viestintä, puheviestintä, yhteisöviestintä

(Tiedot humanistisen tiedekunnan verkkosivuilta.)

Humanistinen tiedekunta tekee melko tiivistä yhteistyötä kasvatustieteiden kanssa, sillä esimerkiksi monet kielten, historian ja taideaineiden opiskelijat valmistuvat aineenopettajiksi. Opetustöiden lisäksi humanisteja työskentelee muun muassa erilaisissa asiantuntija- ja hallintotehtävissä sekä tutkimuspuolella. Mutta millaista tietoa humanistiset tieteet sitten tuottavat? Miten humanismi näkyy matti- ja maijameikäläisten arjessa? Mitään tiukan tieteellistä analyysia en pysty tarjoamaan, mutta omien pohdintojeni pohjalta uskallan väittää, että humanistiset tieteet...

...auttavat ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Me ihmiset emme ole veistetty samasta puusta vaan eroamme toisistamme esimerkiksi kielenkäytön, kulttuurin ja arvojen suhteen. Mielestäni humanististen tieteiden eräs tärkeimpiä ansioita onkin se, että ne auttavat ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja oikaisevat näin mahdollisia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Mitä esimerkiksi tapahtuisi, jos emme osaisi lainkaan vieraita kieliä emmekä tietäisi mitään muista kansoista ja kulttuureista? Voi olla, että ihmisten yhteiselo maapallolla olisi pelkkää epäluuloista kyräilyä ja vihanpitoa.

...suojelevat meitä ”pahoilta vaikutteilta”. Itse olen nyt yliopistossa herännyt siihen, että kielenkäyttö, viestintä ja taiteen tekeminen on paitsi itseilmaisua myös vallankäyttöä ja vaikuttamismahdollisuus. Hyvän esimerkin tästä tarjoavat muun muassa mainokset ja politiikot, jotka pyrkivat saamaan ihmiset puolelleen tarkkaan harkituilla sanavalinnoilla, huomiota herättävällä puhetavalla, edustavalla ulkoasulla yms. Jos kukaan ei tutkisi näitä asioita tarkemmin, voi olla, että olisimme vaikutusalttiimpia esimerkiksi propagandalle ja manipuloinnille ja käsityksemme todellisuudesta voisi olla hyvin vinksahtanut.

...pitävät huolta yhteisestä yleissivistyksestä. Otan tähän esimerkin historian tutkimuksesta: Kuvittele, että historiaa ei enää tutkittaisi eikä opetettaisi. Mistä saisit silloin tiedon esimerkiksi siitä, millaista elämä on ollut sata vuotta sitten? Satunnaisista lehtileikkeistä? Isovanhemmilta? Jos historiaa ei tutkittaisi tai opetettaisi, käsityksesi ihmiskunnan menneisyydestä perustuisi lähinnä siihen, mitä lähipiirisi ihmiset sattuvat uskomaan tai kertomaan. Sama koskee myös muita humanistisia tieteitä: ilman tieteellistä tutkimusta esimerkiksi käsitys yhteisestä suomen kieliopista muuttuisi mahdottomaksi, sillä loppupeleissä jokaisella on omanlaisensa näkemys kielen logiikasta ja säännöistä. Humanistiset tieteet varmistavat siis omalta osaltaan yhteisen yleissivistyksen säilymisen.

...selittävät arkipäivän ilmiöitä. Jylkkärin jutussa opiskelijat pohtivat, mikä merkitys on kirjallisuuden tutkimisella. Eräs kirjallisuuden opiskelijoista vastasi mielestäni kysymykseen hyvin osuvasti: "Kirjallisuus auttaa ymmärtämään ihmisiä paremmin, yhteiskuntaa ja ihmisiä yhteiskunnan jäseninä. - - Tuntuu kaoottiselta, jos kukaan ei tartu taiteeseen, joka kaikkialla koko ajan läsnä ja ihmisille tärkeä ilmiö" (s. 6). Sama ajatus pätee myös muihin humanististen tieteiden kiinnostuksenkohteisiin. Jos kukaan ei tutkisi esimerkiksi mediatekstejä tai kaunokirjallisuutta, voisi sitä verrata siihen, ettei kukaan kiinnittäisi tieteellistä kiinnostusta pihapiirissä näkyviin eläimiin ja kasveihin. Humanistiset tieteetkin ovat siis eräänlaista ympäristön ja luonnon tutkimusta.

...tukevat muiden tieteiden tutkimusta. Oli kyseessä mikä tieteenala tahansa, tutkijat ja opiskelijat ovat kuitenkin loppupeleissä aina ihmisiä. Ja siellä missä on ihmisiä, on myös tarvetta humanistisille tieteille. Humanistisista tieteistä voi olla muille tieteenaloille ensinnäkin epäsuoraa hyötyä muun muassa erilaisten kieli- ja viestintäpalveluiden muodossa. Muut tieteet voivat myös saada humanismista kivan kaverin silloin, kun oman alan tieto ei riitä selittämään kaikkia ilmiöitä. Esimerkiksi politiikan tutkimuksessa voidaan hyödyntää viestintätieteiden tutkimustietoa ja sosiologiassa täydentää tiedollisia aukkoja kirjallisuudentutkimuksella. 

Summa summarum, humanismi rocks! Vaikka humanistista tutkimustietoa ei voidakaan esittää suoraan lukujen tai laskelmien muodossa, on se silti tieteellistä tietoa, joka lisää ymmärrystämme maailmasta ja helpottaa arkielämäämme. Kun siis seuraavan kerran esimerkiksi näet mainoksia tai katsot historiallista dokumenttia, pohdi tätä kysymystä: Näyttäisivätkö nuo mainokset ja dokumentti erilaisilta, jos humanistisia tieteitä ei olisi koskaan syntynyt?

***

Kaikesta hehkutuksesta huolimatta on pakko liittää tähän loppuun Dilpertin näkemys humanisteista:

Dilpert <3

Blogihaaste: Näitä ilman en selviäisi opiskelija-arjesta

Opiskelijalähettiläs Sara haastoi minut ja muut lähettiläät kertomaan viisi asiaa, joita ilman en selviäisi tavallisesta opiskelupäivästä. Valinta on vaikea, mutta tällaisen listan sain aikaiseksi:

1. Aikataulut

Mitä pidemmälle yliopisto-opintoni ovat edenneet, sitä itsenäisemmäksi opiskeluni on muuttunut. Sen vuoksi kalenterini näyttäisi petollisen tyhjältä, ellen laatisi itselleni viikottain jonkinasteista aikataulua ja työjärjestystä. Kokeilin eräänä opiskeluvuotena aikataulutonta elämää, eikä se johtanut kovin hyviin lopputuloksiin: suurin osa ajastani kului netissä surffailuun ja harrastamiseen, mikä kostautui myöhemmin hermoja raastavana stressinä ja deadlinea edeltävinä unettomina öinä. Ei näin.

2. Netti ja tietokone

Surullista ehkä mutta totta: harvassa ovat ne päivät, jolloin en roikkuisi useampaa tuntia putkeen tietokoneen äärellä. Tietokoneesta vieroittautuminen on yliopistossa kohtuullisen hankalaa, sillä useimmat kurssimateriaalit löytyvät netin puolelta ja lukuisten kirjoitustehtävien vuoksi myös Word on kovassa käytössä päivittäin. Täytyy toisaalta myöntää, että melko usein harhaudun etsimään opiskeluinspiraatiota myös Facebookin ja Youtuben puolelta...

3. Liikunta

Liikunta on ehdoton osa arkeani, sillä ilman sitä muuttuisin kiukuttelevaksi ameeba-aivoksi. Kokemus on osoittanut, että tentteihin lukeminen ja esseen kirjoittaminenkin sujuu helpommin, kun pitää pienen happihyppelyn tai jumppatuokion ennen lukuhetkeä. Jyväskylän yliopistossa on onneksi sen verran kattava kuntosali- ja ryhmäliikuntatarjonta, että innostus liikuntaan on ollut helppo löytää. (Lisätietoja liikuntamahdollisuuksista löytyy korkeakoululiikunnan nettisivuilta tai FB-ryhmästä.) Jos taas joinain päivinä hikiliikunta ei maistu, saatan suunnata kaupungille ikkunashoppailemaan tai tehdä pienen kävelylenkin Laajavuoren ulkoilualueella.

Tästä Liikuntarakennuksen ala-aulasta pääsee niin ryhmäliikuntatunneille
kuin kuntosalille. Tilasta saisi vieä totuudenmukaisemman kuvan, jos siihen
lisäisi joukon pingistä pelaavia liikunnanopiskelijoita...

4. Reppu

Yliopiston kampuksella näkee toisinaan tyylikkäitä opiskelijanuoria, joiden vaatteet sopisivat hyvin muotilehtien editorial-kuvauksiin ja jotka ovat valinneet kaikki asusteensa, laukkuja ja koruja myöten, kokonaistyyliin sopiviksi. Itse en ole tällainen opiskelija. Kuljen nykyään lähes joka paikkaan vanhat kirpparivaatteet päällä ja selässä pinkki reppu, jossa säilytän kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, kuten esimerkiksi liikuntavaatteita, kirjoja ja ”kaunistautumisvälineitä” (= harjaa). En jaksa koskaan käydä keskellä päivää kotona, joten lähtiessäni luennolle varaudun myös kaikkiin mahdollisiin iltamenoihin. Pyrkimys tehokkaaseen ajankäyttöön on kuitenkin vienyt minulta kaiken toivon siitä, että voisin koskaan kulkea kampusalueella tyylikkään ja edustavan näköisenä.

5. Ilo

Vaikka stressi ja murehtiminen ovat luonnollinen osa (opiskelijankin) elämää, mielestäni jokaiseen arkipäivään pitäisi silti kuulua jotain iloa – tuli se ilo sitten keskustelusta kurssikavereiden kanssa, hyvästä kurssisuorituksesta tai luennoitsijan käyttämistä meemeistä. Olen itse aikoinaan ollut kohtuullisen kova murehtija, mutta pikku hiljaa olen oppinut näkemään asioiden aurinkoisen puolen ja nauttimaan myös pienistä ”epäonnistumisista”. Nykyään lähes jokaisesta päivästä jää sen verran hyvä fiilis, että menen aina iltaisin hymy huulillani nukkumaan.

Köyhän on pakko repiä ilo irti pienistä asioista, kuten

esimerkiksi internetmeemeistä. Tämä meemi on poimittu 

Jyväskylän yliopiston meemisivulta. Kannattaa käydä 

tutustumassa!