Luin eilen Jyväskylän
ylioppilaslehdestä Jylkkäristä mielenkiintoisen jutun, jossa kuvataan kahden
kirjallisuuden opiskelijan ja fysiikan opiskelijan välistä ”luentovaihtoa”
(”Luentovaihdossa järven toisella puolen”, 9.10.2014.). Luentovaihdossa
kirjallisuuden opiskelijat kävivät vierailulla fysiikan luennolla ja fysiikan
opiskelijat puolestaan kirjallisuuden luennolla, minkä jälkeen opiskelijat kokosivat yhdessä kokeilun herättämiä ajatuksia. Vaikka tekstissä on
mielenkiintoisia poimintoja muun muassa eri opiskelijastereotypioista ja alojen välisistä eroista, kiinnitin silti jutussa erityishuomiota erääseen
toiseen asiaan: luentovaihtoon osallistuneilla fysiikan opiskelijoilla ei tuntunut olevaan selkeää käsitystä siitä, mikä merkitys humanistisilla tieteillä on. Näin ainakin
päättelin fysiikan opiskelijoiden seuraavista kommenteista:
"Onhan taide osa elämää, mutta se on ihmisen luomaa. Kysymykseen, miksi ihminen tekee taidetta, voi psykologia antaa vastauksen."
"Arvostan humanistisia tieteitä ja pidän niitä tärkeinä, mutta mulle ei ole ilmeistä, miksi niitä tehdään."
Otin nämä kommentit esille sen vuoksi, etten todellakaan usko kyseisten opiskelijoiden olevan yksin ajatustensa kanssa. Pohdin itsekin toisinaan opintojeni alussa, mitä konkreettista hyötyä esimerkiksi yksittäisten kielenpiirteiden tai taideteosten tutkimisesta on ja tulisiko maailma ilman humanistisia tieteitä toimeen. Pitkällisen pohdinnan perusteella olen päätynyt siihen, että kyllä, on siitä hyötyä ja ei, maailma ei tulisi toimeen ilman humanistisia tieteitä. Uskon, että ilman humanistisia tieteitä maapallo olisi huomattavasti sekavampi ja rauhattomampi paikka asua - ja ihmiset luultavasti paljon onnettomampia.
Tämän oivalluksen ja Jylkkärin jutun innoittamana päätin koota tähän blogikirjoitukseen, mitä kaikkea Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa tutkitaan ja miten humanistiset tieteet ovat mukana parantamassa maailmaa. Teksti on siis suunnattu erityisesti heille, joille humanistiset tieteet ovat yksi suuri kysymysmerkki tai jotka tuskailevat oman "humanistisuutensa" kanssa. :)
Humanismi – kaikkien tiedonjanoisten kaveri
Ennen Jyväskylän humanistisen tiedekunnan esittelyä selvennän vielä, mitä humanistisilla tieteillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Määritelmä on nyt hiukan epätieteellisesti napattu Wikipediasta: ”Humanistiset
tieteet ovat ryhmä tieteitä, joita yhdistää kiinnostus ihmisen toiminnan eri
puoliin” (Wikipedia, tark. 24.10.2014) eli esimerkiksi kieleen, historiaan ja taiteeseen. Toisin
sanoen kaikki se, mitä ihmiset ovat joskus sanoneet tai tehneet, voivat päätyä
humanistin tutkimuskohteeksi. Humanistisille tieteille on myös tyypillistä,
ettei tietoa pyritä ensisijaisesti saamaan tarkkojen lukujen tai laskelmien muodossa, toisin kuin esimerkiksi luonnontieteissä.
(Siitä kai johtuu myös se yleinen stereotypia, etteivät humanistit hallitse
matematiikkaa...)
Jyväskylän yliopistossa humanistien näkemiseltä ei voi
välttyä, sillä humanistisessa tiedekunnassa opiskelee noin 3750 opiskelijaa eli
noin neljäsosa (!) kaikista yliopiston 15 000 opiskelijasta. Humanistinen
tiedekunta onkin Jyväskylän yliopiston suurin tiedekunta. Tiedekuntaan kuuluu
Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen lisäksi viisi laitosta, joissa voi
opiskella muun muassa seuraavia aineita:
- Historian ja etnologian laitos: historia, etnologia
- Kielten laitos: englannin kieli, latinan kieli, romaaninen filologia (ranska), ruotsin kieli, saksan kieli, suomalainen viittomakieli, suomen kieli, venäjän kieli
- Musiikin laitos: musiikkitiede, musiikkikasvatus, musiikkiterapia
- Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos: kirjallisuus, taidehistoria, taidekasvatus, museologia
- Viestintätieteiden laitos: journalistiikka, kulttuurienvälinen viestintä, puheviestintä, yhteisöviestintä
(Tiedot humanistisen tiedekunnan verkkosivuilta.)
Humanistinen tiedekunta tekee melko tiivistä yhteistyötä kasvatustieteiden kanssa, sillä esimerkiksi monet kielten, historian ja taideaineiden opiskelijat valmistuvat aineenopettajiksi. Opetustöiden lisäksi humanisteja työskentelee muun muassa erilaisissa asiantuntija- ja hallintotehtävissä sekä tutkimuspuolella. Mutta millaista tietoa humanistiset tieteet sitten tuottavat? Miten humanismi näkyy matti- ja maijameikäläisten arjessa? Mitään tiukan tieteellistä analyysia en pysty
tarjoamaan, mutta omien
pohdintojeni pohjalta uskallan väittää, että humanistiset tieteet...
...auttavat ihmisiä ymmärtämään
toisiaan. Me ihmiset emme ole veistetty samasta puusta vaan eroamme
toisistamme esimerkiksi kielenkäytön, kulttuurin ja arvojen suhteen. Mielestäni
humanististen tieteiden eräs tärkeimpiä ansioita onkin se, että ne auttavat
ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja oikaisevat näin mahdollisia väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja. Mitä esimerkiksi tapahtuisi, jos emme osaisi lainkaan vieraita kieliä emmekä tietäisi mitään muista kansoista ja kulttuureista? Voi olla, että ihmisten yhteiselo maapallolla olisi pelkkää epäluuloista kyräilyä ja vihanpitoa.
...suojelevat meitä ”pahoilta
vaikutteilta”. Itse olen nyt yliopistossa herännyt siihen, että
kielenkäyttö, viestintä ja taiteen tekeminen on paitsi itseilmaisua myös
vallankäyttöä ja vaikuttamismahdollisuus. Hyvän esimerkin tästä tarjoavat muun
muassa mainokset ja politiikot, jotka pyrkivat saamaan ihmiset puolelleen
tarkkaan harkituilla sanavalinnoilla, huomiota herättävällä puhetavalla,
edustavalla ulkoasulla yms. Jos kukaan ei tutkisi näitä asioita tarkemmin, voi
olla, että olisimme vaikutusalttiimpia esimerkiksi propagandalle ja
manipuloinnille ja käsityksemme todellisuudesta voisi olla hyvin vinksahtanut.
...pitävät
huolta yhteisestä yleissivistyksestä. Otan tähän esimerkin historian tutkimuksesta: Kuvittele, että
historiaa ei enää tutkittaisi eikä opetettaisi. Mistä saisit silloin tiedon
esimerkiksi siitä, millaista elämä on ollut sata vuotta sitten? Satunnaisista
lehtileikkeistä? Isovanhemmilta? Jos historiaa ei tutkittaisi tai opetettaisi, käsityksesi ihmiskunnan menneisyydestä perustuisi lähinnä siihen, mitä lähipiirisi ihmiset sattuvat uskomaan tai kertomaan. Sama koskee myös muita humanistisia tieteitä: ilman tieteellistä tutkimusta esimerkiksi käsitys yhteisestä suomen kieliopista muuttuisi mahdottomaksi, sillä loppupeleissä jokaisella on omanlaisensa näkemys kielen logiikasta ja säännöistä. Humanistiset tieteet varmistavat siis omalta osaltaan yhteisen yleissivistyksen säilymisen.
...selittävät arkipäivän ilmiöitä. Jylkkärin jutussa opiskelijat pohtivat, mikä merkitys on
kirjallisuuden tutkimisella. Eräs kirjallisuuden opiskelijoista vastasi mielestäni kysymykseen hyvin osuvasti: "Kirjallisuus auttaa ymmärtämään
ihmisiä paremmin, yhteiskuntaa ja ihmisiä yhteiskunnan jäseninä. - - Tuntuu
kaoottiselta, jos kukaan ei tartu taiteeseen, joka kaikkialla koko ajan läsnä
ja ihmisille tärkeä ilmiö" (s. 6). Sama ajatus pätee myös muihin humanististen tieteiden kiinnostuksenkohteisiin. Jos kukaan ei tutkisi esimerkiksi mediatekstejä tai kaunokirjallisuutta, voisi sitä verrata siihen, ettei kukaan kiinnittäisi tieteellistä kiinnostusta pihapiirissä näkyviin eläimiin ja kasveihin. Humanistiset tieteetkin ovat siis eräänlaista ympäristön ja luonnon tutkimusta.
...tukevat muiden tieteiden tutkimusta. Oli kyseessä mikä tieteenala tahansa, tutkijat ja opiskelijat ovat kuitenkin loppupeleissä aina ihmisiä. Ja siellä missä on ihmisiä, on myös tarvetta humanistisille tieteille. Humanistisista tieteistä voi olla muille tieteenaloille ensinnäkin epäsuoraa hyötyä muun muassa erilaisten kieli- ja viestintäpalveluiden muodossa. Muut tieteet voivat myös saada humanismista kivan kaverin silloin, kun oman alan tieto ei riitä selittämään kaikkia ilmiöitä. Esimerkiksi politiikan tutkimuksessa voidaan hyödyntää viestintätieteiden tutkimustietoa ja sosiologiassa täydentää tiedollisia aukkoja kirjallisuudentutkimuksella.
Summa summarum, humanismi rocks! Vaikka humanistista tutkimustietoa ei voidakaan esittää suoraan lukujen tai laskelmien muodossa, on se silti tieteellistä tietoa, joka lisää ymmärrystämme maailmasta ja helpottaa arkielämäämme. Kun siis seuraavan kerran esimerkiksi näet mainoksia tai katsot historiallista dokumenttia, pohdi tätä kysymystä: Näyttäisivätkö nuo mainokset ja dokumentti erilaisilta, jos humanistisia tieteitä ei olisi koskaan syntynyt?
***
Kaikesta hehkutuksesta huolimatta on pakko liittää tähän loppuun Dilpertin näkemys humanisteista:
Dilpert <3 |
Hei. Olen kiinnostunut äidinkielestä ja kirjallisuudesta, mutta olen myös haaveillut opettajan urasta. Haluaisin tietää kuinka teoria painotteista opiskelu yliopistossa on ja kuinka paljon siellä päntätään esim. kielioppia suoraan kirjasta? Onko yliopistossa ollenkaan ns. luovaa kirjoittamista/tekemistä vai onko opiskelu lukemista ja tentteihin valmistautumista? Kuinka paljon opiskelupäivät vievät aikaa ja ehtiikö päivien lomassa tehdä jotain omaa? Olen myös eläinihminen, joten olen miettinyt miten lemmikin ja opiskelijaelämän yhdistäminen käytännössä onnistuisi? Jääkö lemmikille ollenkaan aikaa ja onko päiviä edes mahdollista järjestää niin, että välissä ehtii käymään kotona? Kiitos vastauksistasi, ne helpottavat varmasti omaa pohdintaani tulevaisuudesta!:)
VastaaPoistaHei Saara! Hienoa, että olet kiinnostunut yliopisto-opinnoista! Tässä tulee vastauksia kysymyksiisi:
VastaaPoistaYliopistossa opiskelu on kohtuullisen teoriapainotteista, mutta se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita kirjojen pänttäämistä. Ainakin kielten puolella monet kurssit järjestetään niin, että asioita käydään yhdessä läpi luennoilla, minkä lisäksi kurssiin kuuluu harjoitusryhmiä ja/tai itsenäisiä tehtäviä. Tehtävät puolestaan ovat luonteeltaan usein pohdiskelevia tai soveltavia, eli pelkkä tietojen ulkoaopettelu ei vielä vie pitkälle. Tästä saat hiukan esimakua siitä, millaisia kysymyksiä suomen kielen perusopinnoissa pohditaan ensimmäisenä vuonna: https://www.jyu.fi/hum/laitokset/kielet/opiskelijavalinta/aineistot/ohjeet/suomi
Yliopisto-opiskelu voi olla välillä myös luovaa. Yksi hyvä esimerkki tästä on kirjallisuushistorian kurssi, joka on mahdollista suorittaa roolikeskusteluina kurssin verkkosivulla. Lisäksi kirjallisuuden opinnoissa pystyy myöhemmässä vaiheessa syventymään kirjoittamisen opintoihin, joihin sisältyy luovaa kirjoittamista. Monet suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijat käyvät myös draamakasvatuksen opintoja avoimen yliopiston kautta. Eli kyllä yliopistossa voi valita myös luovia opintoja, mutta pääpaino on kuitenkin enemmän teoreettisella/tieteellisellä opiskelulla.
Opiskelupäivien intensiivisyys riippuu paljon päivästä ja jopa viikosta. Opintojen alkuvaiheessa minulla saattoi välillä olla luentoja aamukahdeksasta iltakuuteen, mutta päivät kevenivät huomattavasti ensimmäisen syksyn jälkeen. Sanoisin, että useimmilla opiskelijoilla on päivässä 1-3 luentoa ja sen lisäksi muuta itsenäistä opiskelua tai ryhmätapaamisia. Omaa aikaa löytyy siis kyllä hyvin, kunhan muistaa jättää kalenteriin myös hiukan tyhjää tilaa. :)
Muutamilla opiskelijatutuistani on lemmikki (yhdellä koira, toisella kissoja, kolmannella kaneja) enkä ole huomannut, että se olisi hirveästi vaikeuttanut heidän elämäänsä. Yliopistossa on harvemmin päiviä, jolloin kontaktiopetusta on kuusi tuntia peräkkäin, joten luultavasti luentojen välissä ehtii piipahtaa myös kotona. Toki arjen suunnittelu vaatii tällöin hiukan enemmän viitseliäisyyttä ja vaivannäköä, sillä kaikki opiskelijakämpät ja vuokra-asunnot eivät sijaitse lähellä yliopistoa ja paikasta toiseen kulkemiseen voi joutua varaamaan jopa tunnin aikaa.
Yliopisto-opinnoissa on kuitenkin se hyvä puoli, että omiin aikatauluihin ja opiskelutapoihin voi vaikuttaa aika paljon, etenkin opintojen loppuvaiheessa. Vuorokauden kaikkia tunteja ei siis ole pakko pyhittää pelkästään opinnoille, ellei ei niin halua. :)
Toivottavasti näistä vastauksista oli sinulle apua!
Maiju, kiitos tärkeästä kirjoituksesta. Sen verran vielä täsmennän, että toki humanistienkin tiedosta osan voi esittää "suoraan lukujen tai laskelmien muodossa". Lisäksi humanismi on alun perin aate, vaikka se onkin nykyisessä arkipuheessa usein humanististen tieteiden synonyymi. Tämä käsitteellinen puoli olisi joskus laajemmankin pohdinnan arvoinen :)
VastaaPoistaHumanismia tosiaan tarvitaan, kiitos että reagoit tuohon Jylkkäriin juttuun, joka herätti mussakin ajatuksia.
Kiitti, Tanskis! Teit hyvän huomion siitä, että humanistisissakin tieteissä tehdään myös määrällistä tutkimusta. Päädyin kuitenkin korostamaan tässä tekstissä sitä, ettei se ole yhtä yleistä tai ensisijaista kuin esimerkiksi luonnontieteissä. Humanismin käsitettä en aio tässä blogissa pohtia, mutta voit toki napata siitä jutun aiheen omaan blogiisi. :)
VastaaPoista