Muutama sananen Kajaanista (ja muuta mukavaa)

Tutustumiskierros stailistiopiskelijoiden 

luokkaan. Tila suorastaan huusi peiliselfien

ottamista.

Hello hello! Kajaanin reissulta palattu ja vapun jälkeisestä hälinästä pikku hiljaa palauduttu. Tämän vuoden opinnotkin alkavat olla yhtä rästitehtävää vaille paketissa, joten kohta voi hyvällä omallatunnolla siirtyä kesän viettoon. Täytyy sanoa, että kulunut lukuvuosi on ollut kyllä aivan mahtava: olen päässyt vihdoinkin kokeilemaan oman alan hommia, oivaltanut amatööriteatterin hienouden, työskennellyt erään suomen kielen oppijan yksityisopettajana, tutustunut lukuisiin hienoihin ihmisiin ja erityislaatuisiin persooniin sekä oivaltanut entistä selkeämmin, että opettaminen on se mun juttuni. Opiskelijalähettiläänä työskenteleminen on luonnollisesti ollut myös eräs vuoden kohokohtia. ;)

Ennen kuin sanon kokonaan bye bye tälle lukuvuodelle, palaan vielä hetkeksi huhtikuiseen Kajaanin reissuun ja opetusharjoitteluuni Kainuun ammattiopistossa. Opettajaopinnoissa yhden harjoittelupaikoista saa valita itse, ja koska eräs perheenjäsenistäni asuu Kajaanissa, päätin ottaa hetkeksi etäisyyttä jyväskyläläiseen koulumaailmaan ja suunnata harjoittelun ajaksi kohti pohjoista. Voin kertoa, että kyseinen valinta ei kaduta yhtään. Minut otettiin ammattiopistossa lämpimästi vastaan, ja maisemanvaihdos oli hyvää vaihtelua Jyväskylän tuijottamiseen urautuneelle mielelleni. (Ainoastaan työhaastatteluiden sopimisen kanssa tuli pieniä ongelmia vastaan...)

Välituntiaktiviteetteja ammattiopistossa: bilistä, pingistä

ja pöytäjalkapalloa.

Suurin osa harjoittelustani kului koulun toimintaan tutustuessa ja oppitunteja seuratessa, mutta pääsin myös pitämään muutaman oman oppitunnin. Opetin muun muassa kielenhuoltoa metallialan ja graafisen viestinnän opiskelijoille ja päädyin myös sattuman oikusta sijaiseksi stailistiopiskelijoiden vuorovaikutuskurssille. (Elämäni ensimmäinen sijaiskokemus!) Arvelin (ja pelkäsin) etukäteen, että amikset olisivat melkoisia ”gangstoja” lukiolaisiin verrattuna, mutta pelko oli kyllä täysin turha. Pikemminkin ammattiopiston nuoret vaikuttivat melko ujoilta ja kiltin oloisilta opiskelijoilta. Edes kielenhuollon tankkaaminen ei aiheuttanut tunneillani vastarintaa, kuten etukäteen ounastelin. Päinvastoin, metallialan opiskelijat näyttivät jopa innostuvan kehittämästäni kielioppipelistä ja mittelöivät parhaimmasta tietämyksestä asiaan kuuluvalla kilpailuhengellä.

Kajaanin harjoittelu olikin hyvä opetus siitä, kuinka omat ennakkoluulot kannattaa pyrkiä aina tilaisuuden tullen häivyttämään. Nyt viimeisimmän opetusharjoittelun jälkeen minulla on sellainen fiilis, että voisin opettaa ammatillisella puolella siinä missä lukiossa tai peruskoulussakin. Äikkä on kuitenkin aina äikkää ja kouluopetus kouluopetusta, oli oppilaina sitten ylioppilaskirjoitukseen suuntaavia lukiolaisia, työelämään valmistautuvia amislaisia tai suomen kieleen totuttelevia S2-oppijoita. Välillä kerrataan innokkaasti pilkkusääntöjä ja runousoppia lähes euforisessa mielentilassa, välillä taas sekä opettaja että oppilaat itkevät yhdessä oppiaineen tuskaisuutta.

Omat uramahdollisuudet alkavat siis tässä pikku hiljaa selkiytyä, ja nyt tuntuu hitusen verran kevyemmältä suunnata ajatukset kohti graduvuotta. Myös jokavuotinen kesätyöblues poistui hiljattain päänsisäiseltä soittolistaltani, sillä onnistuin kuin onnistuinkin hankkimaan itselleni kesätyötä. Ja vieläpä omalta alalta! Minkälaista kesätyötä, siitä kerron ehkä lisää myöhemmin. Näin etukäteen voin vihjaista, että S2-opetuskokemuksestani ja rakkaudestani sähköpostiin on kyseisessä työssä paljon hyötyä...

Murretutkija sisälläni on haltioissaan!

Vielä lopuksi on pakko liittää mukaan kuva, jossa yhdistyy kaksi mahdottoman upeaa asiaa: kainuulainen elämänasenne ja yritysten nimeämiskulttuuri. Jotain kainuulaisesta hengestä tuntuu lapsuudessa tarttuneen minuunkin, sillä lähes kaiken elektroniikan suhteen olen samoilla linjoilla kyltin kanssa: laite kuin laite käy. Ei aina tarvitse hifistellä!

PS. Vinkki kaikille opettajan aluille: hankkikaa itsellenne pelikortit. Kätevä apuväline esimerkiksi ryhmien jakamisessa ja uusien pelien suunnittelussa.