Joulu on jo ihan kohta ovella, ja blogikin jää nyt joululomalle. Itse asiassa tämä on viimeinen virallinen blogipäivitykseni opiskelijalähettiläänä, sillä työni loppuu nyt tämän vuoden lopussa. Kiitos paljon kuluneesta vuodesta kaikille blogin seuraajille ja työkavereille! Ja ennen kaikkea niille oppilaitoksille ja opiskelijoille, joita pääsin tapaamaan tämän vuoden aikana! Oli tosi mahtavaa työskennellä opiskelijalähettiläänä, mutta nyt on aika siirtyä uusien kuvioiden (= gradun teon) pariin.
Uudet opiskelijalähettiläät aloittavat työnsä ensi vuoden alussa. Kannattaa käydä katsomassa opiskelijalähettiläiden nettisivuilta tai FB-sivulta, keitä uusia kasvoja joukkoon on liittynyt:. Itselläni FB-päivittely jää töiden loppumisen myötä pois, mut blogiin saatan laittaa vielä jotain merkintöjä. Ainakin on mielessä vielä pari juttuideaa, jotka jäivät tänä vuonna toteuttamatta.
Vuoden aikana sain myös pari sellaista kysymystä, joihin en kerennyt aiemmin perehtymään blogissa. Ajattelinkin koota nyt kyseiset kysymykset ja vastaukset tähän blogipäivitykseen. Jos suomen kielen opiskelu tai äidinkielen ja kirjallisuuden opettajakoulutus kiinnostaa, niin otan kyllä mielelläni kysymyksiä vastaan myöhemminkin. :)
Eli tässä muutama lukiolaisia mietityttänyt kysymys:
1. Jos haluan äidinkielenopettajaksi, onko sillä väliä, onko pääaineeni suomen kieli vai kirjallisuus? Miten suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelu eroaa toisistaan?
Tämä on hyvä kysymys, sillä siihen hakuoppaat eivät kovin helposti pysty vastaamaan. Sanotaanko näin, että muodollisen pätevyyden kannalta pääaineella ei ole erityisemmin väliä: suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijat saavat saman äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden. Äikänopeopiskelijat käyvät myös samat pakolliset kurssit suomen kielestä, kirjallisuudesta ja kasvatustieteistä, jotka muodostavat huomattavan osan perus- ja aineopinnoista.
Pääaine vaikuttaa kuitenkin siihen, mihin asioihin opiskelija perehtyy syvällisemmin opinnoissaan, sillä syventävät opinnot ja suurimmat opinnäytetyöt (kandidaatintutkielma ja gradu) tehdään omaan pääaineeseen. Tämä ei välttämättä näy opiskelijan omassa opetustyössä tai työllistymisessä, sillä esimerkiksi peruskoulussa ja lukiossa äikän ja kirjallisuuden opetus keskittyy lähinnä perustietojen hallintaan. Voi kuitenkin olla, että esimerkiksi S2-alalla suomen kielen syventävistä opinnoista voi olla suurempaa hyötyä kuin kirjallisuuden syventävistä opinnoista, kun taas sanataideopetuksessa tms. kirjallisuuden opinnoista voi olla enemmän hyötyä. Pääainetta valitessa kannattaa siis miettiä, mitä muita mahdollisuuksia pääaine avaa tai sulkee.
Oppiaineina suomen kieli ja kirjallisuus ovat hyvin erilaiset, vaikka toki yhtäläisyyksiäkin löytyy. Oma kokemukseni on, että suomen kielessä asioita opiskellaan "järjestelmällisemmin" ja enemmän kontaktiopetuksen muodossa, mikä tarkoittaa myös suurta läsnäolopakkojen määrää. Suomen kielen opinnoissa voi joutua myös opettelemaan melko paljon erilaisia termejä ja muotoja ulkoa, mikä ainakin osalle opiskelijakavereissani on ollut melkoinen järkytys. Suomen kieleen verrattuna kirjallisuuden opiskelu tuntuukin "vapaammalta", sillä monet opiskeltavista kursseista saa valita itse, läsnäolopakkoja on vähän ja kursseilla keskitytään melko laajoihin kokonaisuuksiin. Kääntöpuolena tässä on kuitenkin se, että opiskelijan on itse otettava suuri vastuu siitä, että hän oikeasti oppii kursseilla jotain ja pystyy erottamaan kaiken informaation seasta olennaisimmat tiedot. Itselleni tämä tuotti ensimmäisinä vuosina vaikeuksia, mikä oli osasyy siihen, että vaihdoin pääaineekseni suomen kielen kolmannen vuoden alussa.
Pääaineen valintaa ei kannata kuitenkaan liikaa murehtia ennen opintojen aloittamista. Pääaineen voi nimittäin helposti vaihtaa myöhemminkin, kuten oma esimerkkini osoittaa. Toisinaan vasta käytännön kokemus osoittaa, kumpi aine, suomen kieli vai kirjallisuus, on itselle parempi vaihtoehto.
 |
| Tässä vielä selvennyksenä, miten äikän opinnot rakentuvat. |
2. Onko (Jyväskylän) yliopistossa yhtään luovan kirjoittamisen opintoja?
Tämä oli hiukan hankala kysymys, sillä en ole itse ehtinyt opintojeni aikana miettimään kirjoittamisen opintojen aloittamista. Otin kuitenkin yhteyttä erääseen kaveriini, joka on perehtynyt kirjoittamiseen opiskeluun perusteellisemmin. Häneltä sain tiedon siitä, että Jyväskylän yliopistossa on kirjoittamisen maisteriohjelma, johon kaikki kirjallisuuden kanditutkinnon suorittaneet voivat hakea. Jyväskylän yliopistossa ei siis ole erillistä kirjallisuuden oppiainetta. Täältä löytyy lisää tietoa tuosta maisteriohjelmasta: https://www.jyu.fi/hum/laitokset/taiku/opiskelu/kirjoittaminen
Ystäväni oli kuitenkin sitä mieltä, että Jyväskylän yliopistossa kirjoittamisen opinnot ovat melko teoriapainotteiset eikä itse luovaa kirjoittamista välttämättä ole kovin paljoa. Hänen mukaansa Turun yliopisto on keskittynyt enemmän luovaan kirjoittamiseen ja sen tutkimiseen, joten kannattaa pitää sekin vaihtoehto mielessä, jos luova kirjoittaminen yliopistotasolla kiinnostaa.
Lisäksi ystäväni muistutti minua Oriveden Opistosta, jossa nimenomaan on keskitytty itse luovaan kirjoittamiseen ja omien kirjoittamistaitojen kehittämiseen. Oriveden opistossa opiskeleminen on käsittääkseni maksullista, mutta ilmeisesti ruoka ja majoitus sisältyvät hintaan. Monet tutuistani ovat opiskelleet Oriveden Opistolla ja olleet tosi tyytyväisiä vuoteensa siellä. Ystäväni mukaan opisto antaa myös hyvän pohjan kirjallisuuden opintoihin yliopistossa. Oriveden Opistoon voit tutustua täällä: http://www.orivedenopisto.fi/
Olen myös huomannut, että jo pelkästään taideaineiden opiskelu voi vaikuttaa positiivisesti omaan kirjoittamiseen. Itse ainakin arvostan luovaa kirjoittamista ja kirjallisuutta aivan eri tavalla nyt yliopistossa kuin lukiossa. On myös hienoa, että olen opintojen kautta päässyt tutustumaan lukuisiin luoviin ja taiteellisiin ihmisiin, joiden lahjakkuudesta saatan toisinaan inspiroitua itsekin. :)
 |
| Luovaa kirjoittamista tämäkin: eräs runo Vakiopaine-baarin vessan seinällä. |
3. Onko mahdollista/realistista opiskella useampaa (= yli kahta) sivuainetta yliopistossa?
Tämä kysymys nousi esille parissakin keskustelussa, joita kävin lukiolaisten kanssa. En itse ole paras henkilö vastaamaan siihen, sillä olen itse tyytynyt suosiolla vain kahden sivuaineen, kirjallisuuden ja kasvatustieteiden, opiskeluun. Kysyin kuitenkin omalla FB-seinälläni, onko yliopistossa mahdollista suorittaa kolmea sivuainekokonaisuutta ja jääkö silloin aikaa muulle kuin opiskelulle. Kuusi ihmistä vastasi tähän, ja heidän vastauksensa oli lähes yksimielinen: kyllä, on hyvinkin mahdollista ja kyllä, aikaa jää muullekin. Pari äikänopekavereistani oli esimerkiksi opiskellut historiaa ja pitkää draamakasvatusta muiden aineiden ohella, toinen heistä vieläpä opeharjoittelun ohessa. Näiden vastausten perusteella voisikin sanoa, että kolmannen sivuaineen lukeminen ei ole mikään ongelma.
Toisaalta kysymykseen annetuissa vastauksissa kävi myös ilmi se, että sivuaineiden määrä riippuu aina opiskelijasta ja myös valituista sivuaineista. Jotkut opiskelijat ovat tehokkaampia ja/tai "vähemmän vaativia" kuin toiset, ja myös oppiaineiden työmäärä voi vaihdella. On myös muistettava, että yksi opiskelija ei millään pysty kaikkeen, eli väistämättä joistain tavoitteista tai suunnitelmista voi useamman sivuaineen opiskelun vuoksi joutua luopumaan. Eräs opiskelija kitetty asian osuvasti tällä tavalla:
- - Tosin sivuaineen takia gradun aloitus lykkääntyi, ja pelkkään graduun keskittyminen ei ole nyt harmi kyllä mahdollista. Kolmannen sivuaineen takia suunnitelmiini ei oo myöskään mahtunut esim. vaihtoa. Kolmas sivuaine on siis tarkoittanut kohdallani joidenkin asioiden priorisointia ja toisten asioiden lykkääntymistä alkuperäisistä suunnitelmista ja tavoitteista.
Kyse on siis hyvin pitkälti siitä, miten asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. Esimerkiksi itselleni asioihin perehtyminen ja kiirettömyyden tunne ovat opinnoissa tärkeitä, joten kolmas sivuaine olisi voinut tuottaa liikaa stressiä.
Pitää kuitenkin vielä selventää näin lopuksi, että periaatteessahan yliopistossa on mahdollista opiskella mitä tahansa oppiaineita miten paljon tahansa, jos vain sivuaineoikeudet sen sallivat. Sivuainekokonaisuuteen vaaditaan kuitenkin oppiaineen perus- ja aineopinnot, mikä tarkoittaa käytännössä 60 opintopisteen eli noin yhden vuoden työmäärää. Joissakin oppiaineessa sivuaineopiskelijoille kuuluu myös kandidaatintutkielman teko, joten ihan kevyesti sivuainekokonaisuudet eivät ilmesty opintosuorituksiin.
***
Tässä edellä siis vielä hiukan infoa yliopisto-opiskelusta ja suomen kielen ja kirjallisuuden opinnoista. Toivottavasti niistä on hyötyä niille hakijoille, jotka kyseisten asioiden kanssa pähkäilevät. Nyt siirryn itse joululoman viettoon ja pidän hetkisen ajan taukoa kaikesta opiskeluun liittyvästä.
Hyvää joulua ja rentouttavaa uuttavuotta kaikille!
