Moi,
täällä kirjoittelee hiukan kiireisen ja väsyneen puoleinen
opiskelijalähettiläs. Täytyy sanoa, että maaliskuu on ollut (ja
tulee olemaan) päivästä toiseen tekemistä täynnä: on
teemapäivän järjestämistä, pedagogiset messut, tutkimuksen
tekoa, tuntien suunnittelua, tuntien seuraamista, lukuisia eri
ryhmätöitä... Lisäksi ensi viikolla odottaa jälleen eräs ”iso,
paha deadline” nimeltään puheviestinnän tentti, jota varten olen
lukenut nyt epäsäännöllisen säännöllisesti jo joulukuusta
lähtien. (Toisin sanoen yli puolet lukemisesta on tapahtunut
viimeisen viikon aikana.)
Ennen
nykyisten opintojeni esittelyä palaan kuitenkin hetkeksi vielä
kevääseen 2010, jolloin hain äikän opeopiskelijaksi tänne
Jyväskylään. Jos joku käy tällä hetkellä henkistä painia
yhteishaun kanssa, voin hyvin samaistua hänen fiiliksiinsä. Olin
itse abikeväänä kohtuullisen sekaisin kaikkien opinto-oppaiden ja
hakulomakkeiden kanssa, ja on jopa pienimuotoinen ihme, että
ylipäätään päädyin lopulta oikeaan koulutukseen. Kokosin tähän
nyt muutamia kysymyksiä, jotka itseäni aikoinaan mietityttivät
Jyväskylän äikän opeopinnoissa ja jotka luultavasti ovat mielen
päällä myös monilla muilla samaan koulutukseen hakevilla:
Jos haluan opiskella äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi Jyväskylän yliopistossa, onko minun todella haettava neljään eri koulutukseen?
Jos haluan opiskella äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi Jyväskylän yliopistossa, onko minun todella haettava neljään eri koulutukseen?
Äikän
opeksi haluavalla on periaatteessa mahdollista hakea neljään eri
koulutukseen Jyväskylän yliopistossa: kirjallisuuteen
(opettajalinja), kirjallisuuteen (ei-opettajalinja), suomen kieleen
(opettajalinja) ja suomen kieleen (ei-opettajalinja).
Opettajalinjalla opiskelija saa suoraan oikeuden kasvatustieteen
opintoihin, mutta myös ei-opettajalinjan kautta on myöhemmin
mahdollista hakea oikeutta kasvatustieteen opintoihin ja saada näin
aineenopettajan pätevyys. Itse suosittelenkin hakemaan jokaiseen
neljään kohteeseen, sillä siten parannat omia mahdollisuuksiasi
päästä haluttuun koulutuspaikkaan, päädyitpä sitten opettaja-
tai ei-opettajalinjalle.
Mihin
järjestykseen minun kannattaa laittaa hakukohteet?
Koska
kaikkiin edellä mainittuihin hakukohteisiin haetaan erikseen, niistä
annetaan myös erilliset valintapistemäärät. Tästä syystä
luulin itse abina, että hakukohteiden järjestys vaikuttaa
valintapistemääriin ja että ensimmäiseksi hakukohteeksi kannattaa
laittaa kaikkein vaikeiten saavutettava hakukohde. Näin
päädyin hakemaan ensisijaisesti kirjallisuuden puolelle, vaikka
suomen kieli kiinnostaakin minua enemmän.
Todellisuudessa
hakukohteiden järjestys ei näy mitenkään valintapistemäärissä.
Jos laitat ensimmäiseksi hakukohteeksi esimerkiksi kirjallisuuden
opelinjan ja pisteesi riittävät sisäänpääsyyn, siirryt
automaattisesti kyseiseen koulutukseen. Jos ensimmäinen hakukohde
jää saavuttamatta, katsotaan seuraavaksi, riittävätkö pisteesi
toisena olevaan hakukohteeseen. Näinhän yksinkertaista se loppujen
lopuksi on.
Onko
sillä mitään väliä, onko pääaineeni suomen kieli vai
kirjallisuus?
Tiedustelin
itse tätä asiaa tiedekunnalta pääsykokeiden jälkeen, kun tajusin
tehneeni kohtalokkaan virheen ja valinneeni yhteishaussa väärän
pääaineen. Silloin tiedekunnalta tuli viestiä, ettei pääaineella
ole äikän opekoulutuksessa kovin suurta merkitystä.
Näin
neljä vuotta opekoulutuksessa viihtyneenä rohkenen olla hiukan eri
mieltä. Äikän opeopiskelijat toki suorittavat paljon samoja
kursseja, pääaineesta riippumatta, ja saavat kaikki saman
aineenopettajan pätevyyden. Pääaine vaikuttaa kuitenkin hyvin
paljon siihen, mistä aiheista opeopiskelijat tekevät suurimmat
opinnäytetyönsä (= kandin ja gradun) ja mihin asioihin he
syventyvät loppuvaiheen opinnoissaan (= maisteriopinnoissa).
Pääaineella on myös yllättävän paljon vaikutusta siihen, keihin
ihmisiin yliopistossa ensimmäisenä tutustuu ja keiden kanssa alkaa
viettää aikaa myös luentoja ulkopuolella.
Mitä
pääsykokeessa tehdään? Osaankohan minä siellä mitään? Pitääkö
minun opetella pääsykoetta varten kaikki suomen sukulaiskielet ja
metriikan alkeet ulkoa?
Tenttiin lukemista yliopiston kirjaston
kahvilassa. Sen voin taata, että lukeminen
ei lopu pääsykokeisiin!
|
Kun
ensimmäisen kerran avaa suomen kielen tai kirjallisuuden
pääsykoekirjat auki, voi aluksi tehdä mieli pamauttaa se saman
tien kiinni ja haudata jonnekin syvälle kaapin uumeniin. Itselleni
jäi kuitenkin pääsykokeista hyvä fiilis, sillä niissä
testattiin enemmän päättelykykyä ja analysointitaitoja kuin ulkoa
opeteltujen nippelitietojen muistamista. Jos sinulla siis on toimiva
kielikorva ja teit innokkaasti tekstitaidon tehtäviä jo
lukioaikoina, en usko pääsykokeen tuottavan sinulle mitään
ongelmia.
Kannattaa
muuten huomioida, että opelinjalle hakevat osallistuvat kirjalliseen
kokeen lisäksi myös soveltavuushaastatteluun:
https://www.jyu.fi/hae/oppiaineet/humanistinenala/aidinkieli-suomi/aidinkieli_suomi.
Tämän lisäksi opelinjalaiset vastaavat yhteen ylimääräiseen
kysymykseen sekä suomen kielen että kirjallisuuden kokeessa.
Apua,
kirjallisuuteen otetaan sisälle vain 25 opiskelijaa ja suomen
kieleen 30, mutta hakijoita on kuitenkin reilut 200. Kannattaa minun
edes yrittää hakea?
Aloituspaikkojen
ja hakijamäärän välinen suhdeluku voi aluksi tuntua musertavan
pieneltä. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, etteivät kaikki
hakijat välttämättä hae paikkaa ns. tositarkoituksella vaan
osallistuvat pääsykokeeseen lähinnä näön vuoksi. (Näin ainakin
itse tein abivuonna, kun hain medianomipuolelle ammattikouluun.) Osa
valituista opiskelijoista saattaa myös hylätä saamansa
opiskelupaikan, jolloin paikka vapautuu jollekin toiselle
opiskelijalle. Ei siis kannata tuijottaa liikaa hakijatilastoihin ja
aloituspaikkojen määrään opinto-oppaita selaillessa.
Onkohan
minusta äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, kun en osaa
nominien sijamuotoja ulkoa/en tykkää esiintyä/luen mieluummin
naistenlehtiä kuin Kalevalaa/en ole kovin puhelias...
Ennen
yliopistoon menoa luulin, että äikän opeopiskelijan pitää olla
jokin superihminen, joka osaa kaikki kielioppisäännöt ulkoa,
loihtii runoja paperille kuin Eino Leino ja on joka tilanteessa aina
sanavalmis ja itsevarma. Viimeiset neljä vuotta ovat kuitenkin
osoittaneet, että äikän opena voivat toimia hyvin monenlaiset
ihmiset eikä äikän open todellakaan tarvitse hallita kaikkia kieliopin hienouksia ja kirjallisuushistorian käänteitä.
Itse pidän äikän opeksi opiskelussa tärkeimpänä sitä, että
opiskelija on aidosti kiinnostunut suomen kielestä ja
kirjallisuudesta ja haluaa jakaa kiinnostustaan myös muiden (=
oppilaiden) kanssa.
Äikän
opeksi opiskeleminen ei siis kaadu siihen, jos pilkkusäännöt ovat
välillä hukassa ja Tuntemattoman sotilaan lukeminen on jäänyt
lukiossa puolitiehen. Suomen kielestä ja kirjallisuudesta voi olla
kiinnostunut hyvin monella tapaa!